Näin unta, että isossa kaupassa oli hulluna porukkaa ja synty mellakka. Sitten eksyin kauas massasta, ja yhen käytävän päässä oli vartija joka huomas mut. Lähin juoksemaan samaa käytävää toiseen suuntaan, mutta huomasin että mulla oliki liukkaat villasukat jalassa. Juuri ennen käytävän päätä vartija oli saavuttamassa, mutta sain mentyä seinää vasten ja otettua siitä tukea vartijan lyömiseen, mutta uni ehti vaihtua ennen ku löin.
Hm, kaipaan yhteisöllisyyttä ja auktoriteettien murentamista. Mellakoita on tulossa lähiaikoina aivan varmasti ympäri maailmaa. Ehkä pitäis varautua?
Olen jo jonkun aikaa kokenut olevani yksin henkisten ongelmieni ja kiinnostusteni kanssa, mutta juhannusaattona tuli rikottua tämä illuusio. Juttelin puistossa monien kavereideni kanssa mm. ahdistuksesta ja yhteiskunnan tulevaisuudennäkymistä, ja "mindscapesta" ja henkisten asioiden käsittämättömyydestä. Näistä asioista puhuminen tuntui todella hyvältä, ja jokaisen kanssa päädyimme johtopäätökseen siitä, että näistä asioista puhutaan aivan liian vähän.
Ihmiset ovat aivan liian kiireisiä selviytymisessään, jotta yleensäkään jaksaisivat miettiä henkisiä asioita. Aivan kuin ihminen aavalla ulapalla käyttää suurimman osan energiastaan räpiköidäkseen pinnalla ja pysyäkseen hengissä, eikä jaksa miettiä missä sitä vellookaan.
Jokainen ihminen on henkinen aava ulappa, jossa itse velloo. Jokainen on laajuudessaan ja monimutkaisuudessaan kosmos.
Juteltiin äitin kanssa eilen jenkkilän öljykriisistä, ja äiti ihmetteli, että "miten vielä 2010-luvulla voi käydä näin?"
Minä toisinaan mietin, että miten 2010-luvulla ei vieläkään ole minkäänlaisia objektiivisia työkaluja ihmiskosmoksen tutkimiseen? Ja noh, hetken aikaa sitten törmäsin projektiin, joka pyrkii kehittämään semantiikkaa universaalisti, http://www.ieml.org/spip.php?article156, mutta selkeää suomenkielistä tekstiä löytyy tästä: http://www.olotila.net/cms/kirjoitukset/kollektiivisen-aelyn-haaste.
Itse olen kehitellyt matemaattista teoriaa ajan havainnoinnista ja kokemuksista, mutta noh, pitäisi kehitellä enemmän. Liikaa kiirettä, liikaa ahdistusta, liikaa mielenkiintoa. Liikaa tekemistä. Räpiköin pinnalla. Pitäisi ottaa homma haltuun ja alkaa uimaan vaikkapa sammakkoa. Tai öljyistä pelikaania. Tai poliisia karkuun. Kunhan nyt edes kelluisi.
Mutta ensiksi pitäis saada ne villasukat jalasta pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti