Eilen illalla oli ahistavin olo pitkään aikaan, katatoninen tila, kykenemättömyyttä puhumaan tai tekemään mitään luovaa tai hauskaa. Nyt taas oon maailman valtias. Mistä tämä heittelehtiminen johtuu?
Minulle on selvää se, mitä haluan tehdä "isona". Minulle mielekkäitä asioita on vaan kovin monta. Musiikki, luonto, (vesi)viljely, kirjallisuus, wikipedia, kaverit, perhe...
Kun vietän enemmän aikaa minkään näistä kanssa, saan siitä suurta tyydytystä ja itsevarmuutta. Minusta vain tuntuu, että minulla ei ole tarpeeksi aikaa kehittää näitä kaikkia.
Höpsistä, sanoo järjestyksen mies. Kun pitää kaiken järjestyksessä niin pystyy mihin vain.
Mutta kun minulla ei ole oikeastaan mikään asia järjestyksessä, sellaisessa tiukassa kompaktissa muodossa, josta on hyvä muistiongella pyydystää.
Jokaisella on jotain sanottavaa, kunhan löytää sellaisia ihmisiä, joita vilpittömästi kiinnostaa samankaltaiset asiat kuin sinua. Kun oppii luottamaan toisiin, pystyy rakentamaan. Ilman vankkaa pohjaa, luottamusta, elämä on yhtä räpiköintiä.
Mutta kun tykkään räpiköimisestä. Toisaalta haluaisin uida välillä selkeämmin
ja päämääräisemmin, eikä räpiköiminen oikein sovi tämän päivän tehohimoiseen hektiseen pakkotyöyhteiskuntaan. Olen laiska, toisaalta muutos pelottaa. Jos sitten ymmärränkin jonkin ihmeellisen kauniin yleisen yhdistävän kasvattavan rakentavan opetuksen, kuinka suuri osa minun täytyy purkaa tämänhetkisestä maailmannäkemyksestäni? En uskalla nähdä tuota rakennelmaa, saati sitten purkaa sitä. Et sinäkään todennäköisesti hyvin kovin syvältä.
Mutta kun haluan sitä. Haluan nähdä, mitä kaikki on. Minun täytyy löytää tarpeeksi hyvä vastaus vaikeimpiinkin kysymyksiini, jotta voin LUOTTAA ja ELÄÄ. Viime aikoina olen räpiköinyt hyvin hyvin hajanaisesti. Koska vastausta ei löydy. Etsin väärästä suunnasta. Se on todellisuudessa vahva keskittyminen, jota tarvitsen ymmärtääkseni asian. Keskittyminen siis kaikkeen muuhun kuin näihin ajatuksiin. Jotta oppisin uutta.
Pelottaa. Kuinka paljon voi nähdä? Missä rajat, onko niitä? Kun katsoo aina vain suurempia kokonaisuuksia, niin missä ja mikä on ylin mahdollinen kokonaisuus? Se on jumala, allah, tai mitä nuita nyt onkaan. Valo, pyhä, aurinko. Aivan kuin valo kasveille, jota paistaa jokin auringon kaltainen ehkä neljännessä tai viidennessä ulottuvuudessa.
Käsittämätön, se joka sokaisee henkisen tutkimusmatkaajamme. Käsittämättömyyden käsittämättömyys. Tuntematon. Kuin kääntyisi sisältä ulos, tuntuu yhtä pahalta.
Sitä kaikki ihmiset janoavat.
Erilaisissa mittakaavoissa, riippuen yksilön potentiaalista ja siitä, millaisia mahdollisuuksia ympäristö suo. Ympäristön muodostavat yhteiskunta, kulttuuri ja luonto. Yhteiskunnasta voi yrittää valita piiriinsä ihmisiä ja palveluita (monia ei voi valita), joita kokee tarvitsevansa lähelleen, omaan vaikutuspiiriinsä, omaan värähtelykenttäänsä. Se, miten asiat vuorovaikuttavat sinuun, ja miten sinä vaikutat asioihin, on käytännössä ulkopuolisen silmin hyvinkin satunnaisten ajatusten keskinäistä vuorovaikutusta.
Jokaisella ihmisellä (ja eläimellä) on juuri omanlainen maailmankuvansa, jota nimitämme tietoisuudeksi. Se on kuin jonkinlainen kirjasto, tai pikemminkin kaupunki, kaikenlaisten ajatusasukkaiden muodostama taloverkosto, jonka vuokranantaja ja talonmies sinä olet. Ja vain sinä voit vaikuttaa siihen, kuinka paljon aikaasi vuokraat kullekin kerrostalolle periäksesi vuokraa henkilökohtaisen nautinnon muodossa, toisaalta pitääksesi rappukäytävän siistinä ja paikan asumiskunnossa, jotta ajatukset eivät karkaisi tai ehkä vaihtaisi vuokralaista, jättäen sinut itkemään peräänsä. Sitä et halua.
Jokaisella ihmisellä on juuri omanlainen kirjastonsa, ja juuri oma tyylinsä hoitaa sitä ja jakaa sitä muille ihmisille. Jokaisella ihmisellä on juuri tietyt ominaiset ajatusvärähtelytaajuudet, eräänlaiset todellisuussuodattimet, juuri omanlaisensa todellisuustunneli, jonka läpi vastaanottaa ja lähettää viestejä ajatusvärähtelyn muodossa. Siksi jokainen ihminen on erilainen. Siksi jokainen ihminen on tärkeä.
Jokaisella on jotain annettavaa. Kunhan vain on sija, jolle rakentaa.
Siksi kaikista olennaisinta on se, mitä SINÄ näet ja koet.
Ku aloin kirjottaa nii soi NEU! - Euphoria, täysin sattumalta tonniminen biisi. Kivoja sattumia sattuu, tai siis ne huomaa silloin kun on varma ja on onnellinen. Kun luottaa. Kun uskoo.
tiistai 20. heinäkuuta 2010
torstai 1. heinäkuuta 2010
Järjestys, verkostoituminen
Katoin eilen todella päräyttävän demon eli ns. tietokone-esityksen, "kaikkien demojen äidin", Doug Engelbartin esityksen vuodelta 1968 (1). Kyseinen esitys esitteli maailmalle ensimmäistä kertaa mm. tietokonehiiren, hypertekstiä, videoneuvottelun, sähköpostin ja virtuaalisen reaaliaikaisen monen käyttäjän työtilan.
Lähinnä tässä kiehtoi se, kuinka Engelbart oli systeeminsä pohjaksi kehittänyt erittäin eksaktin hierarkkisen tietorakenteen, kansiojärjestelmän, joka muistutti hyvin paljon esim. java-kielen perustietorakenteita. Mutta päräyttävää oli se, miten Engelbart ja tutkijaryhmänsä luontevasti käyttivät kehittämäänsä järjestelmää työnsä ja tutkimuksensa apuvälineenä, ja tarjosivat sitä ihmisille luontevaksi osaksi arkielämäänsä. Engelbartilla oli visio tämän työkalun käyttämisestä ihmisajattelun "vahvistamiseen", aivan kuin Iron Man vahvisti fyysistä toimintakykyään rakentamalla itselleen mekaanisen puvun, jolla pystyi lentämään ja hakkaamaan asioita tuusan nuuskaksi.
Ja noh, näin he itse asiassa määrittelivät henkilökohtaisen tietokoneen ja internetin perusperiaatteet.
Ja mitä PC on ihmisille tänä päivänä? Informaation hankinnan väline, sosiaalisen kanssakäymisen väline. Henkilökohtaisen tietoisuuden keräämis- ja järjestysväline, verkostoitumistyökalu.
Järjestys, verkostoituminen.
Järkyttävää Engelbartin vision tajuamisessa oli se, että se on toteutunut vain osin. Mitä on tapahtunut 42 vuodessa? Hyperteksti, informaatiokasaumat kuten wikipedia ja tietosanakirjat, sähköposti ja sosiaalinen kanssakäyminen verkossa ovat ihmisille itsestäänselvyyksiä. Entäpä yhteiset virtuaalityötilat? Noh, esimerkiksi yliopistoilla käytettävä Optima tuntuu olleen surkeaa räpellystä tähän mennessä. Google Wave vaikuttaa hyvältä kandidaatilta todella tehokkaaseen verkkotyöskentelyyn.
Lisäksi Engelbartilla oli näkemys "bootstrapping"-työskentelystä (2), eli että ongelmaan kehitetään jonkinlainen työstämisympäristö, jonka sisällä aletaan kehittää lisää pienempiä ongelmanratkaisuympäristöjä. Tavallaan periaatteena on koko ajan tehostaa prosessia, jota käytetään asioiden tehostamiseen, tehostamisen tehostamista. Tämä on vähän sama asia kuin vetää itsensä omista kengännauhoistaan ilmaan, mikä intuitiivisesti tuntuu mahdottomalta.
Nykyään termi on käytössä tietokoneen "buuttauksesta" puhuttaessa, missä tällä tarkoitetaan käynnistysprosessia, joka on melko pitkä "kengännauhana" etenevä tapahtumaketju. Prosessi tarvitsee alkaakseen "noston kengännauhoista", jotta se voi lähteä etenemään käynnistääkseen prosessorin, kovalevyt, näytönohjaimen ja kaikki tarvittavat sovellukset, jotka käynnistelevät pienempiä apuohjelmia ja kaikki loppujen lopuksi toimivat yhdessä; ihmisen tarvitsi vain kerran nostaa kengännauhoista ja prosessi eteni itsekseen.
Engelbart kehitti virtuaalisen työskentely-ympäristön, jossa hän tutkijakollegoidensa kanssa alkoi kehittämään tätä työskentely-ympäristöä tehokkaammaksi. Tavallaan he nostivat työn tehokkuuden jonnekin n:nteen potenssiin, mikä intuitiivisesti tuntuu mahdottomalta.
Seuraava askel taitaa jollakin tavalla liittyä Google Waven periaatteeseen. Pitäisi olla enemmän virtuaalisia "työtiloja", "huoneita" jotka ovat (riippuen käytännöllisyydestä) kaikkien vapaasti muunneltavissa, kuten Wikipedia (ja Wikimedia-projekti) tai irc-kanavat. Toisaalta netin selaamisen kannalta hyvä askel voisi olla nettiselaimen hypertekstuaalisuus, jossa joka ikistä sanaa klikkaamalla voisi saada sen hakutulokset yksinkertaisesti ja nopeasti monista eri tietokannoista, esim. Googlesta, Wikipediasta, Youtubesta ja jostakin tietosanakirjasta. Tavallaan tämä tapahtuu jo esimerkiksi Firefoxin hakutoiminnossa, mutta se ei rohkaise hakemaan muualta kuin mistä itse normaalisti etsisi. Ongelmana on tiedon hajanaisuus. Kuinka moni lukee sanamääritelmän mieluummin Wiktionaryn kuin Websterin tietokannoista, tai uutisia mieluummin Ilta-Sanomien kuin Hesarin sivuilta?
Järjestys ja verkostoituminen selvästi koukuttavat ihmisiä; facebook- ja blogeista "riippuvaisia" on yllättävän paljon. Kommunikaatiomenetelmät vain ovat vielä hyvin vajavaisia. Toisaalta infrastruktuurit, niin rautateiden kuin informaatioverkostojenkin, ovat sinnikkäitä pyristelemään hengissä, koska ihmisillä on niistä elantoriippuvuus; ihmiset eivät halua menettää töitään, tai siis elantoaan. Ja varsinkin korkeaa elintasoa on vaikea madaltaa hyvälle totuttuaan. Tähän ratkaisu on kansalaispalkka eli perustulo (3).
Ihmisten ongelmissa on kyse riippuvuuksista. Toinen on riippuvainen naamakirjassa kyselyiden täyttämiseen, kolmas kavereiden kavereiden vaklaamiseen, neljäs kaikkien kivojen kavereiden statuspäivitysten kommaamiseen, viides uutistenlukuun, kuudes työhön, seittemäs salaliittoteorioihin, kaheksas vaaleisiin sämpylöihin, yheksäs kahviin, kymmenes paskojen biisien tekemiseen, yhestoista tupakkaan, kahestoista pilveen, kolmastoista kalijaan.
2.-7. ovat sosiaalisia verkostoriippuvuuksia, järjestyksen ylläpitämistä. 8.-13. ovat täysin tämän ulkopuolista, jotain yksityistä fyysistä riippuvuutta tyydyttävää.
Ensimmäistä vaivaa kyltymätön tiedonjano. N. Nosovin lastenkirjassa Tietämättömän ja hänen kumppaniensa seikkailut Tietämätön haluaa oppia kaiken salamannopeasti ilman minkään sortin harjoittelua, ja noh, on melko omalaatuinen ja toisinaan oivaltavakin seikkailija, samalla imien itseensä kaikenlaisia tietoja ja taitoja, joita ei ikinä muista jälkeenpäin aivan oikein. Olin ennen järjestelmällinen, mutta nyt oon päässyt lipsumaan Tietämättömän tielle. Tietokonneeni työpöytä on melkonen sekasotku, vaikka viis vuotta sitten se olis ollut sula mahottomuus. Haluan muutosta. Kaavoihin kangistuminen pelottaa. Vaikka pahiten sitä kangistuu ku pelkää muutosta.
Elämästäni on kadonnut suuremman järjestyksen ja merkityksen tunne. Olen etsinyt sitä jo jonkin aikaa. Sitä tarvitsee jokainen ihminen. Se sisäisen luojan tunne, että kaikki on mahdollista, ja kaikki on kaunista. Olen sen jo henkilökohtaisesti kokenut löytämällä luonnon, mutta en sosiaalisesti. Tarvitsen sosiaalisen merkityksen. Se löytynee esim. Wikimedia-projektin tai Zeitgeist-liikkeen tai henkisen vallankumouksen edistäjänä, ei päivänpolitiikan kautta. Tähän tarvitsen PC:n apua, joka vahvistaa tietoisuuttani kuin kyberavaruusasu. Täytyy järjestää PC. Kehittelen teoriaa tietoisuudesta. Se saattaa olla merkityksellistä. Täytyy järjestää ajatukset. Mutta se on vaikeaa yksin. Täytyy verkostoitua.
Järjestys, verkostoituminen. Järjestyä verkostoitumalla. Verkostoitua järjestelemällä. Kehä, kehä kiertää kehää. Järjestä itsesi, järjestä muut. Kohta kaikki onkin yhtä.
(1) http://video.google.com/videoplay?docid=-8734787622017763097#
(2) http://en.wikipedia.org/wiki/Bootstrapping
(3) http://fi.wikipedia.org/wiki/Perustulo
Lähinnä tässä kiehtoi se, kuinka Engelbart oli systeeminsä pohjaksi kehittänyt erittäin eksaktin hierarkkisen tietorakenteen, kansiojärjestelmän, joka muistutti hyvin paljon esim. java-kielen perustietorakenteita. Mutta päräyttävää oli se, miten Engelbart ja tutkijaryhmänsä luontevasti käyttivät kehittämäänsä järjestelmää työnsä ja tutkimuksensa apuvälineenä, ja tarjosivat sitä ihmisille luontevaksi osaksi arkielämäänsä. Engelbartilla oli visio tämän työkalun käyttämisestä ihmisajattelun "vahvistamiseen", aivan kuin Iron Man vahvisti fyysistä toimintakykyään rakentamalla itselleen mekaanisen puvun, jolla pystyi lentämään ja hakkaamaan asioita tuusan nuuskaksi.
Ja noh, näin he itse asiassa määrittelivät henkilökohtaisen tietokoneen ja internetin perusperiaatteet.
Ja mitä PC on ihmisille tänä päivänä? Informaation hankinnan väline, sosiaalisen kanssakäymisen väline. Henkilökohtaisen tietoisuuden keräämis- ja järjestysväline, verkostoitumistyökalu.
Järjestys, verkostoituminen.
Järkyttävää Engelbartin vision tajuamisessa oli se, että se on toteutunut vain osin. Mitä on tapahtunut 42 vuodessa? Hyperteksti, informaatiokasaumat kuten wikipedia ja tietosanakirjat, sähköposti ja sosiaalinen kanssakäyminen verkossa ovat ihmisille itsestäänselvyyksiä. Entäpä yhteiset virtuaalityötilat? Noh, esimerkiksi yliopistoilla käytettävä Optima tuntuu olleen surkeaa räpellystä tähän mennessä. Google Wave vaikuttaa hyvältä kandidaatilta todella tehokkaaseen verkkotyöskentelyyn.
Lisäksi Engelbartilla oli näkemys "bootstrapping"-työskentelystä (2), eli että ongelmaan kehitetään jonkinlainen työstämisympäristö, jonka sisällä aletaan kehittää lisää pienempiä ongelmanratkaisuympäristöjä. Tavallaan periaatteena on koko ajan tehostaa prosessia, jota käytetään asioiden tehostamiseen, tehostamisen tehostamista. Tämä on vähän sama asia kuin vetää itsensä omista kengännauhoistaan ilmaan, mikä intuitiivisesti tuntuu mahdottomalta.
Nykyään termi on käytössä tietokoneen "buuttauksesta" puhuttaessa, missä tällä tarkoitetaan käynnistysprosessia, joka on melko pitkä "kengännauhana" etenevä tapahtumaketju. Prosessi tarvitsee alkaakseen "noston kengännauhoista", jotta se voi lähteä etenemään käynnistääkseen prosessorin, kovalevyt, näytönohjaimen ja kaikki tarvittavat sovellukset, jotka käynnistelevät pienempiä apuohjelmia ja kaikki loppujen lopuksi toimivat yhdessä; ihmisen tarvitsi vain kerran nostaa kengännauhoista ja prosessi eteni itsekseen.
Engelbart kehitti virtuaalisen työskentely-ympäristön, jossa hän tutkijakollegoidensa kanssa alkoi kehittämään tätä työskentely-ympäristöä tehokkaammaksi. Tavallaan he nostivat työn tehokkuuden jonnekin n:nteen potenssiin, mikä intuitiivisesti tuntuu mahdottomalta.
Seuraava askel taitaa jollakin tavalla liittyä Google Waven periaatteeseen. Pitäisi olla enemmän virtuaalisia "työtiloja", "huoneita" jotka ovat (riippuen käytännöllisyydestä) kaikkien vapaasti muunneltavissa, kuten Wikipedia (ja Wikimedia-projekti) tai irc-kanavat. Toisaalta netin selaamisen kannalta hyvä askel voisi olla nettiselaimen hypertekstuaalisuus, jossa joka ikistä sanaa klikkaamalla voisi saada sen hakutulokset yksinkertaisesti ja nopeasti monista eri tietokannoista, esim. Googlesta, Wikipediasta, Youtubesta ja jostakin tietosanakirjasta. Tavallaan tämä tapahtuu jo esimerkiksi Firefoxin hakutoiminnossa, mutta se ei rohkaise hakemaan muualta kuin mistä itse normaalisti etsisi. Ongelmana on tiedon hajanaisuus. Kuinka moni lukee sanamääritelmän mieluummin Wiktionaryn kuin Websterin tietokannoista, tai uutisia mieluummin Ilta-Sanomien kuin Hesarin sivuilta?
Järjestys ja verkostoituminen selvästi koukuttavat ihmisiä; facebook- ja blogeista "riippuvaisia" on yllättävän paljon. Kommunikaatiomenetelmät vain ovat vielä hyvin vajavaisia. Toisaalta infrastruktuurit, niin rautateiden kuin informaatioverkostojenkin, ovat sinnikkäitä pyristelemään hengissä, koska ihmisillä on niistä elantoriippuvuus; ihmiset eivät halua menettää töitään, tai siis elantoaan. Ja varsinkin korkeaa elintasoa on vaikea madaltaa hyvälle totuttuaan. Tähän ratkaisu on kansalaispalkka eli perustulo (3).
Ihmisten ongelmissa on kyse riippuvuuksista. Toinen on riippuvainen naamakirjassa kyselyiden täyttämiseen, kolmas kavereiden kavereiden vaklaamiseen, neljäs kaikkien kivojen kavereiden statuspäivitysten kommaamiseen, viides uutistenlukuun, kuudes työhön, seittemäs salaliittoteorioihin, kaheksas vaaleisiin sämpylöihin, yheksäs kahviin, kymmenes paskojen biisien tekemiseen, yhestoista tupakkaan, kahestoista pilveen, kolmastoista kalijaan.
2.-7. ovat sosiaalisia verkostoriippuvuuksia, järjestyksen ylläpitämistä. 8.-13. ovat täysin tämän ulkopuolista, jotain yksityistä fyysistä riippuvuutta tyydyttävää.
Ensimmäistä vaivaa kyltymätön tiedonjano. N. Nosovin lastenkirjassa Tietämättömän ja hänen kumppaniensa seikkailut Tietämätön haluaa oppia kaiken salamannopeasti ilman minkään sortin harjoittelua, ja noh, on melko omalaatuinen ja toisinaan oivaltavakin seikkailija, samalla imien itseensä kaikenlaisia tietoja ja taitoja, joita ei ikinä muista jälkeenpäin aivan oikein. Olin ennen järjestelmällinen, mutta nyt oon päässyt lipsumaan Tietämättömän tielle. Tietokonneeni työpöytä on melkonen sekasotku, vaikka viis vuotta sitten se olis ollut sula mahottomuus. Haluan muutosta. Kaavoihin kangistuminen pelottaa. Vaikka pahiten sitä kangistuu ku pelkää muutosta.
Elämästäni on kadonnut suuremman järjestyksen ja merkityksen tunne. Olen etsinyt sitä jo jonkin aikaa. Sitä tarvitsee jokainen ihminen. Se sisäisen luojan tunne, että kaikki on mahdollista, ja kaikki on kaunista. Olen sen jo henkilökohtaisesti kokenut löytämällä luonnon, mutta en sosiaalisesti. Tarvitsen sosiaalisen merkityksen. Se löytynee esim. Wikimedia-projektin tai Zeitgeist-liikkeen tai henkisen vallankumouksen edistäjänä, ei päivänpolitiikan kautta. Tähän tarvitsen PC:n apua, joka vahvistaa tietoisuuttani kuin kyberavaruusasu. Täytyy järjestää PC. Kehittelen teoriaa tietoisuudesta. Se saattaa olla merkityksellistä. Täytyy järjestää ajatukset. Mutta se on vaikeaa yksin. Täytyy verkostoitua.
Järjestys, verkostoituminen. Järjestyä verkostoitumalla. Verkostoitua järjestelemällä. Kehä, kehä kiertää kehää. Järjestä itsesi, järjestä muut. Kohta kaikki onkin yhtä.
(1) http://video.google.com/videoplay?docid=-8734787622017763097#
(2) http://en.wikipedia.org/wiki/Bootstrapping
(3) http://fi.wikipedia.org/wiki/Perustulo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)