Olen viime aikoina miettinyt todella hämmentäviä asioita, kuten maailmankaikkeuden kehityksen ominaispiirteitä, ajan havainnointia, kokemista ja kokemusta, tietoisuutta ja olemassaoloa.
Olen päätynyt siihen tulokseen, että kaikki on värähtelyä.
Kaikki on värähtelyä tasapainotilojen välillä. Mikään ei ole täysin mustavalkoista, vaan kaikki on jotain siltä väliltä. Jin-jang, plus-miinus, positiivinen-negatiivinen, feminiini-maskuliini, protoni-elektroni, galaksi-musta_aukko, Aurinko-Maa, Maa-Kuu, oikea-vasen, hyvä-paha, oikea-väärä, kapitalismi-kommunismi, ajatus-kokemus.
Mikään ei ole lopullista. Kaikki on väliaikaista. Jostakin syystä maailmankaikkeudella on taipumus muodostaa koko ajan monimutkaisempia rakenteita, verkostoja, joista vain vahvimmat jäävät jäljelle jatkamaan monimutkaistumista. Tämä taipumus on ilmennyt jo alkuräjähdyksen ensi hetkistä alkaen, kun puhtaasta energiasta alkoi muodostua massaa, värähteleviä kappaleita. Ensin tulivat kvarkit, sitten protonit ja neutronit. Kaikki muut pärjäävät yksinäänkin, mutta neutroni ei selviydy kymmentä minuuttia kauempaa, ellei se liittoudu protonin kanssa. Protonien ja neutronien muodostettua vety-ytimiä nämä parit liittoutuivat toisten samankaltaistensa kanssa, ja muodostivat näin heliumytimiä, nämä taas elektronien kanssa vety- ja heliumatomeja. Näin ne saavuttivat eräänlaisen kuolemattomuuden, vaihtoehtoina kuolema tai yksinäisyys.
Ja tästä lähti liikkeelle loppumaton verkostoituminen, jonka seurauksena ovat syntyneet molekyylit, galaksit, DNA, bakteerit, bakteeriyhteisöt, monisoluiset, ja lopulta eläimet ja ihminen. Ja ihmisen myötä verkostoituminen on saavuttanut käsittämättömän nopeuden, jolle loppua ei näy.
Tämän seurauksena väitän, että maapallo on evoluution seuraava askel, ihmiskunta toimien sen aivoina, hermoverkostona. Ja uskon, että maapallo ei ole mannerlaattojen peittämä vakiokokoinen kivipallo, vaan alati kasvava kivipallo. Tätä en osaa perustella vielä kovin tieteellisesti, mutta se on jo ajatuksena niin kutkuttava ja monin tavoin intuitiivinen ja järkevä, että pyrin selvittämään asiaa ja keräämään tieteellistä aineistoa väitteen tueksi.
Oletuksena on, että subduktiota ei tapahdu, ja että jostakin syystä maapallon ytimestä "valuu" massaa pintaa kohti. Ehkä maapallon ytimessä on niin suuri energiakonsentraatio, että se purkautuu sieltä itsestään massana ulos, kaavan E=mc^2 mukaan. Mutta en ole vielä mistään varma, asia voi olla monimutkaisempi kuin uskallan ajatellakaan!
Seuraavassa linkki Howard Bloomin kirjan The Global Brain johdantoon: http://www.worldcat.org/wcpa/servlet/DCARead?standardNo=0471295841&standardNoType=1&excerpt=true
Ja seuraavassa video kasvavasta maapallosta: http://www.youtube.com/watch?v=oJfBSc6e7QQ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti